Tulo Pöyrisjärvelle

Pyhäaamun rauha näytti lepäävän kaiken yllä, kun katselin taloja lompoloa pitkin lähestyessäni. Ei kuulunut mitään säännöllistä kilkutusta eikä näkynyt alituista puolijuoksuista töytäilyä niin kuin kaupungeissa ja etelämpänä maaseudullakin näkee. Oli kuin olisi katsellut kesänviettäjien lomamökkejä, ellei Vilkunan Ellin tytär Maarita olisi ollut pyykillä. Suurimman osan päivästä piha olikin hänen hallussaan, ellei ollut mennyt hillajänkään. Pojat olivat olleet yön nuotalla ja kuorsasivat nyt täyttä ääntä kamarin nurkassa, tai pirttihän se oli. Vieras luulee aluksi koiria olevan lukemattoman määrän, mutta niitä oli vain kahdeksan. Musta Tsahpi, lyhyehkö karvainen ja valkeakurkkuinen on Jussan hyväiltävänä. Tsahpi juovattaa Matti poikaa, joka ei ollut nyt kotona. Jussan takana katselee Parri joka on Heikin Joosepin, talon vävyn koira. Parrissa on oikeata porokoiran mallia paljon. Muut koirat olivat puhdasta sekarotua. Tsahpi ja Perri esittivät ahkerasti koiratappelun esinäytöksen meille. Asettuivat seisomaan kylki kiinni kyljessä ja irvistivät niin rumasti kuin osasivat ja ärisivät julmasti. Ääni kohosi vähitellen räjähdyspistettä mutta kuitenkin joka kerta jäi vain murinaksi. Alkoivat yskähdellä ja muina miehinä läksivät astelemaan eri suuntiin.

Kuvat ja teksti: Yrjö Kortelainen

Takaisin