Koskenlaskun vaarat

Lokakuussa 1954 laski Keto-Antti poikansa Niilon kanssa tähän kiveen veneensä keulanTulvakoski painoi keulan ylös ja perä painui samalla, näin vene täyttyi. Niilo pitkillä koivillaan harppoi maihin, Antti vähävoimaisena ja lyhytjalkaisena ei uskaltanut yrittääkään. Ilma oli kylmää, vesi jäistä ja hämy oli laskeutumassa kosken ylle. Niilo tiesi Simonin ja Vienon olevan alempana tulossa ylöspäin ja rumasti huutaen läksi hän laukkomaan jokivartta alaspäin. Antti jäi kontalleen kiven alapuolelle vilvoittavan veden huilatessa takin helman alta sisälle ja kauluksen raosta ulos. Simoni ja Vieno kuulivat Niilon karjahtelun kaukaa. Vaikka Niilo ei päässyt ääneen heidän luokseen saavuttuaan, arvasivat he vettä valuvista housuista Antin olevan merihädässä ja läksivät sauvomaan rukatuksella ylös. He ehtivät ajoissa ja kiskoivat Antin, joka oli jo jäykkä kuin sahapukki, tulille ja sulaksi.

Kuvat ja teksti: Yrjö Kortelainen

Takaisin