Irene Salosen oppilaat Peltovuoman koulusta osallistuivat kyläläisten ja projektiopiskelijoiden kanssa pajutyökurssille. Kurssilla rakennettiin pajumajoja, jotka olivat osa maataideteosta Nykyarki. Myös tämän teoksen toteutukseen osallistuivat oppilaiden lisäksi joukko oppilaiden vanhempia ja kyläläisiä Salosen johdolla. Maataideteokseen rakennettiin eri värisistä kivistä oppilaille tärkeiden esineiden kuvia, esimerkiksi kännykän ja moottorikelkan. Nykyarki-teos toimi maisemointielementtinä koulun tontilla sijaitsevassa hiekkamontussa.

Kännykkä

Kännykkä on tärkeä nykyajassa,

sillä voi soittaa jopa pajukodassa.

Kun sinulla on jokin asia,

kirjoita ja katso ruudun lasia.

Kännykällä kaverille soitan,

siinä helposti aikaa voitan.

Mutta jos liikaa kännykkää käyttää,

lasku voi kyllä aika pahalta näyttää.

Emma Eira ja Mira Kärki 6.lk

Työkelkka

Työkelkalla voi ajaa puita, mennä paksussa lumihangessa ja kuljettaa ihmisiä. Se on hyödyllinen kulkuneuvo poromiehille talvella.

Minä ja Eemeli menemme pilkkimään kelkalla ja ajamme kelkalla myös hupia jänkillä ja pelloilla. Joskus käymme myös riekonansoilla.

Ville-Pekka Peltovuoma 3.lk ja Eemeli Stoor 5.lk

KISSA 

Kissa pieni pienoinen

aamun illoin katselee

pienet tassut yhteen liittää

silloin kissa emäntää kiittää

emäntä sanoo ole hyvä

kissa sanoo  nau nau

pihassa kun koira haukahtaa

silloin kissa säikähtää

koira antaa tassua

kissa kehrää ja näyttää massua.

Terhi Yli-Yrjänäinen 4.lk

Luistimet

Minä pidän luistelemisesta. Minä haluaisin taitoluistelijaksi isona. Minulla on kaunoluistimet. Mutta minä en pääse luistelemaan, koska kaukalo on rikki ja järven jäällä on niin paljon lunta. Isäni on luvannut, että hän korjaa kaukalon, mutta en usko, sillä hänellä on niin paljon kiireitä töissä. Minun synttärini ovat tammikuussa, ja minä haluaisin luistella viimeistään silloin. Minä sain uudet luistimet. Ne ovat tosi hienot, mutta minä en voi luistella niillä vielä.

Riikka Keskitalo 5.lk. ja Sabina Keskitalo 3.lk.

PORO

POROA OLI HAUSKA RAKENTAA. MINÄ KANNOIN KIVIÄ JA HAKKASIN NE KIINNI. SE OLI HAUSKAA. PORON NIMI ON AATU. MEIDÄN METSISSÄ ON POROJA. TUNTUREILLAKIN ON POROJA. PORO SYÖ SIENIÄKIN. PORO SYÖ MARJOJA JA JÄKÄLÄÄ. SE LAUKKAA TUNTUREILLA. TUNTUREILLA EI OLE PUITA. PORO SE LAUKKAA, JUOKSEE JA LOIKKAA. TUNTURI ON TIE. PORON ELÄMÄÄN SE VIE .TUNTURILLE ON PORO SYNTYNYT JA RUOKAA ON SIELLÄ LUONNON JÄKÄLÄ. ON PORO RUSKEA TAI MUSTA TAI LUONNONVALKOINEN.

Iivari Stoor 2.lk, Lasse Kelottijärvi 2.lk, Joni Harju 2.lk, Jere Niemelä 2.lk, Henri Sulkava 1.lk ja Roosa Keskitalo 1.lk

JALKAPALLO

On kipeä joskus meidän pikkuinen kallo,

siihen on kopsahtanut koulun kova jalkapallo.

Jalkapallo meidän päiviä piristää, 

usein varvastakin kivistää.

Eihän se meidän mukava jalkapallo puhkea,

muuten tulee suru muhkea.

Taitaa mennä pallo kohta maaliin,

tai osua maalivahdin kaaliin.

Pallo meni sittenkin maaliin,

tytöt saivat kunnon saaliin.

10 - 0 hyvä olla!

Sari Stoor ja Mari Keskitalo 5.lk

Tietokone

Teimme tietokoneen, koska se on nykypäivää,

ilman sitä emme helpolla pärjää.

Sillä pääsee vaikka nettiin,

on hyvä, että se tehtiin.

Nettipankista laskut maksetaan,

ja chatistä tytöt haetaan.

Miika Kärki 6.lk ja

Aki Vieltojärvi 6.lk

Mollamaija

Mollamaija on pehmoinen ja siihen voi painaa pään.

Se on mukava ja leikkii aina mielellään.

Pienenä otin sen viereen, mutta nyt se nukkuu varastossa.

Sonja Välitalo 4. lk

Irene Salosen teos Lainijoen toivon tuuli pohjautui tositapahtumaan evakkovuonna 1946, kun kylän kupeessa Hetantien sillalla tapahtui vakava miinaonnettomuus. Tämän surullisen ja kylää koskettaneen tapahtuman jälkeen Peltovuoman kylässä jatkettiin uudisrakentamista, ja nykyään kylä on edelleen elinvoimainen. Teoksen sisältö liittyi toivoon ja elämän jatkumiseen teoksessa toistuvan pyöreän muodon kautta. Teos sijaitsi sillan välittömässä läheisyydessä Lainijoen niemessä ja tekijä halusi kunnioittaa sillä kaikkia Suomen veteraaneja.

Toiseen teokseensa Ennen vanhhan 2 Salonen keräsi 40 kylän elämästä kertovaa vanhaa valokuvaa ja suurennutti ne. Hän kehysti kuvat luonnossa harmaantuneella jäkäläisellä puulla ja sijoitti ne kolmeen linja-autokatokseen.

Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kuvataidekasvatusopiskelijat Mirja Angeli, Saara Sarparanta, Laura Kotamäki ja Elisa Tuohimaa tekivät omana projektinaan ympäristötaideteoksen Heinäkeinot. Heidän ohjaajanaan toimi lehtori Mirva Aalto. Teoksen lähtökohtana olivat paikalliset elinkeinot ja kylän sijainti kolmen tien risteyksessä. Pohjoisen murteessa keino tarkoittaa sanan perusmerkityksen lisäksi tietä. Teoksessa käytettiin pajua sekä kenkäheinää sen perinteisessä säilytysmuodossa, fierassa. Heinäkeinot-teos sijaitsi Nunnaseen menevän tien varrelta.

Ympäristötaidetyöskentely huipentui Meijän kylän juhlaan, jossa kyläläiset kiersivät katsomassa Meijän kyläteos -kokonaisuuden. Juhlassa esiintyivät Peltovuoman koulun oppilaat, Tunturilaulajien mieskuoro ja runoilija Outi Kurkela. Juhlan lopuksi nautittiin koululla maukasta savuporokeittoa ja kakkukahvit.