Koulun vuosi

Koulun vuosi

Koulumme vuotuinen perinteiden kierto noudattelee Yliperän vuotta: syksyisin retkeillään marjojen ja sienten perässä Pohjoiskalotilla. Mustikoita saadaan melkein joka vuosi, samoin sieniä. Mehevät vadelmat kypsyvät Norjassa Lyngenin vuonon rannassa, ja myös niitä käydään yhdessä poimimassa. Talven aikana niitä sitten nautitaan eri muodissa. Kaamos vietetään suureksi osaksi sisäiloissa.  Kouluun tullessa on pimeää, keskipäivällä saadaan muutama tunti kaunista, sinistä valoa, kotiin taaperretaan taas pimeässä. Kuu, tähdet ja revontulet ovat valonlähteinä keskitalven arktisessa maailmassa.

Tuontijuhlista uusin on Halloween: saimme sen ”ameriikantuliaisina” eräältä sijaisopettajaltamme vuosituhannen vaihteessa, eikä sen traditioarvosta voinut keskustellakaan: oppilaat vaativat saada kummitella ja leikkiä, juhla on järjestettävä, ja tietysti yöllä! Suomen itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia on järjestetty merkkivuosina koko kylälle. Tärkeä kylän yhteinen juhla, pikkujoulu, on matkailun vilkastumisen vuoksi kadonnut kylän perinteestä muutama vuosi sitten: pikkujouluja järjestetään kyllä, mutta norjalaisille ja suomalaisille matkailijoille, ei omalle väelle! Kylän pikkujoulujuhla oli kylän yhteinen kokoontuminen joulun odotukseen, sylivauvasta vaariin. Tässä voi valitettavasti nähdä bisnesajattelun menevän yhteisöllisyyden ohitse.

Tärkeimpänä juhlana joulu ja sen odotus näkyy ja tuntuu Kilpisjärvellä vahvasti: jos sitä ei olisi, se keksittäisiin täällä! Pitkässä pimeässä on valon juhla, ja siitä otetaan kaikki irti. Valmistautuminen on huolellista ja innokasta perinteineen ja huipennuksineen. Lokakuun lopulla, kun lumipeite on jo pysyvää, alkaa varovainen joululaulujen tapailu, koristeita ja juhlia suunnitellaan, aletaan olla kilttejä. Joulu luo sisältöä kaamokseen, kun mainosvalot eivät välky eikä markettien konepukit ja pullamössöjoulumusiikki masenna. Tammikuussa aletaan jo vähän enemmän ulkoilla lumessa ja maaliskuussa alkava kevät on riemujen aikaa hohtavilla hangilla huikeiden retkimahdollisuuksien ympäröimänä.

 Saamen kansallispäivää helmikuun alussa juhlistetaan lauluin, leikein, lipuin, ohjelmin, Runeberginpäivää,  Kalevalanpäivää ja ystävänpäivää vietetään,  Uinninopetus järjestyy lähimmässä naapurikylässä, Norjan Storfjordin kunnan Skibotnissa päiväretkien muodossa syksyn ja sydäntalven aikaan. Moni kilpisjärveläinen on oppinut uimaan EU:n ulkopuolella. Kilpisjärven veden lämpö ei sovellu pitkänmatkan uintiin, koska parhaimmillaan se nousee +12 asteeseen. Luistinrataa on yritetty jäädyttää ilman laitoja, matalin laidoin tai kaukaloon, mutta arktinen luonto on kaikissa tapauksissa vienyt voiton: tuiskuava lumi pakkautuu niin paksulti ja kovaan, ettei sitä jäätä turmelematta ole mahdollista poistaa. Luonnonjää onkin ainoa luistelumahdollisuus. Valaistu latu on lisännyt väestön ja koululaisten hiihtomahdollisuuksia, mutta tärkein hiihtosesonki alkaa vasta maaliskuun puolivälin paikkeilla ja kestää aina toukokuun puoliväliin.

 Matkailijoiden kasvavat määrät näkyvät koulullamme lisääntyvien vierailijoiden määrinä. On uteliaita koululaisryhmiä syksyisin ja keväisin, koulun ystäviä, taidenäyttelyssä kävijöitä, vanhoja ja uusia tuttuja. Kilpisjärven koulu on koko historiansa ajan rahoittanut leirikoulumatkansa ja monet muutkin retkensä omin keräämin varoin. Koulu tarjoaa sesonkiaikana ohjelmapalvelua kylän majoittajille ja aivan huippusesonkina myös rajoitetusti majoitusta ja muonitusta. Koulun matkailuhotellilla ja Retkeilykeskuksessa järjestämät iltamat oat monen matkailijan sanoin koko hiihtoviikon huipennus. Matkailijat saavat pienen kurkistuksen kylän elämään, laulua, leikkiä, ajankohtaisen paikallisen näytelmän ja jännittävät arpajaiset. Yksinkertaisella ja vakiintuneella sapluunalla suosio on ollut taattu jo kymmenet vuodet. Mukaan on vielä voinut ostaa tuliaiseksi koululaisten painaman t-paidan tai muuta mukavaa käsityötä. Koko koulun henkilökunta ja koululaisten vanhemmat ovat aktiivisesti olleet näitä esiintymisiä tukemassa, ja win-win-win- tilanne on tuottanut hyvin myös taloudellista hyötyä koululaisille, puhumattakaan esiintymiskokemuksesta ja yrittäjäkasvatuksesta.

Tietenkin koulun tärkein tehtävä on sen opetuksessa, mutta osallistuminen pienen yhteisön arkeen ja juhlaan koetaan luonnollisena. Koulu koetaan Kilpisjärvellä vielä tärkeänä toimijana, ja monitoimitaloon on kyläläisillä helppo tulla erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joita siellä eri toimijat yhtä koska järjestävät. Lapin alueteatteri vierailee säännöllisesti vuosittain, Pianistit tunturissa- tapahtuman konserteista on saatu nauttia useana vuonna, seminaareja ja konferensseja, kokouksia ja juhlia livenä ja videoneuvottelun välityksellä, vieraita läheltä ja kaukaa. Nuoriso-orkesteri Joensuusta, nuorisokuoro Etelä-Afrikasta, kouluvieraita kaikkialta Suomesta, Pohjois-Norjasta, Bergenistä, Fär-saarilta, opettajakokelaita Tromssasta, yliopistomiehiä Helsingistä ja Oulusta, hedelmällisyystutkijoita ympäri maailman, kalotin väkeä eri aiheiden parissa. Kilpisjärvi on paikka, joka tunnetaan ja joka houkuttaa mitä erilaisimpia ryhmiä ja yhdistyksiä.

 Oma kulkeminen näillä rajaseuduilla toteutuu moneen suuntaan. Varmaa on aina, että liikkeelle lähdettäessä täytyy matkustaa tavallista pidempään: kirkolle on matkaa 180 kilometriä, naapurikunnan keskukseen Muonioon 200, Rovaniemelle 460 km, Ouluun 600, Helsinkiin 1200, Tromssaan 160 kilometriä jne. Kuitenkin vuosittaiset leirikoulut ja kouluretket toteutetaan hyvällä huumorilla ja nauttien. Onpa Kilpisjärven koulun koko väki ja useat vanhemmatkin reissanneet kolmasti omin keräämin varoin jopa Välimerellä asti: rajan lapset aurinkoon! Lukuisia muita leirikoulumatkoja on tehty Suomessa ja kalottialueella. Välimatkat toimivat hyvänä suojana toiseen suuntaan: kaikki maailman kotkotukset ja virtaukset eivät ylitä Napapiiriä.